tiistai 6. marraskuuta 2012

Turinaa Kiinan taloudesta

Maanantaina, eli pari päivää ennen lähtöpäivää, matkaohjelmaamme kuului yritysvierailu, joka toteutettiin käynnillä Pekingin ABB:llä, joka on maailman suurin sähkötekniikan yritys. Vaikka aihe saattaa kuulostaa pitkäveteiseltä, on tässä reissussa kuitenkin kyse yhteiskuntaopin kurssista, ja aihepiiri kattaa sisäänsä myös talouden. ABB:llä käynti ei siis ollut yhtä tyhjän kanssa, sillä Jani Yli-Juutin esitelmöinti taloudesta ABB:n toiminnan ohella auttoi saamaan hyvän yleiskuvan Kiinan talouden tilasta.

Olimme aikaisemmin kyselleet "kiinalaisiltamme" mielipiteitä talouden tilasta ja politiikasta, mutta emme saaneet vastauksia. Syynä lienee kummankin aihealueen kohdalla liiallinen monimutkaisuus, vaikka kaikkien uskoisikin olevan tietoisia tähän vuoteen asti suunnilleen 10% per vuosi -tahtia nousseesta Kiinan bruttokansantuotteesta. Vaikka Kiinan BKT-käyrän hengästyttävä juoksu jyrkkään ylämäkeen on tänä vuonna loiventunut parin prosenttiyksikön verran, ei se haittaa Kiinan talouden vauhtia kohti maailman suurimman talousmahdin titteliä.

Kiinan vaurastuminen ei kuitenkaan tarkoita kaikkien kiinalaisten elintason nousua, vaan paikalliset erot ovat suuret. Kiina on teollisesta tuotannostaan huolimatta maatalousvaltainen maa, jotta pystyy ruokkimaan yli miljardia asukastaan. Maaseudun väestöä vaivaa kuitenkin enemmän tai vähemmän köyhyys, kun taas varakkaampi väestö asuu kaupungeissa. Kiina on kuitenkin nopeaan tahtiin kaupungistumassa yhä enemmän, kun maaseudun ihmiset muuttavat kaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa.
Helmi, Jessika & Paula

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ärsyttävä pikkusisko pikalainaksi Kiinaan?


Zhoncuancun High Schoolin juhlan gaalassa vieressani istui tyttö,  joka kiinnostui ilmeisesti länsimaalaisesta ulkonäostani ja pyysi saada ottaa minusta kuvan, jonka jälkeen aloimme keskustella. Huomasin, että han puhui tosi hyvää enkkua. 

Kysyin yhden lapsen politiikasta ja hän sanoi, että hän todella haluaisi pikkusisaruksen ja kyseli minulta innoissaan, onko minulla sisaruksia. Hän kehotti minua olemaan tosi onnellinen siitä, että Suomessa on mahdollisuus moneen lapseen. Harvoin Suomessa tulee
ajateltua, millainen etuoikeus se todella on. Joskus kun pikkusisko kotona Suomessa on oikein ärsyttavä, voisi hanet hetkeksi lähettaa tuon kyseisen tytön perheeseen iloksi ;) Minua nauratti se, kun kerroin tuntemastani perheestä, jossa on 12 lasta, ja hän katsoi minua suu ammollaan hetken aikaa.

Kysyin myos ärsyttääkö tyttöa se, ettei hän voi päästä Kiinassa facebookkiin. Tyttö sanoi, että haluaisi keskustella ympäri maailmaa asuvien nuorten kanssa. Kiinassa on kuitenkin samankaltaisia sivustoja, joita on lupa käyttää. Tilanteeseen on vain tyydyttävä.

Tyttö kysyi minulta myos seurustelusta. Kun sanoin seurustelevani, sanoi hän olevansa tosi kateellinen siitä, että Suomessa voi olla seurustelusuhteita jo nuorena. Hän myös sanoi, että hänen on keskityttävä kouluun, sillä koko elämän menestys riippuu siitä. Hän myös kertoi, että hänen vanhempansa olisivat tosi vihaisia, jos hän alkaisi seurustelemaan. Hän oli tosi
kiinnnostunut kuulemaan seurustelustani ja toivotti paljon onnea tulevaan.
 
Ihmettelin myös ääneen sitä, että host-äitini piti minua hyvin useinkädestä kiinni kadulla kävellessä. Kiinalaistyttö kertoi, että tämä on merkki siitä, että äiti haluaa viestiä, että olemme hyvin läheisiä ja että hän pitää minusta huolta.

Kun puhuimme Kiinan kulttuurin positiivisista puolista, hän korosti ruokaa. Hän sanoi, että aitoa kiinalaista ruokaa ei muualta maailmasta saa. Myos musiikki ja leffat kiinnostivat hänta kovasti. Tyttö sanoi kuuntelevansa paljon Taylor Swiftia ja katselevansa Hollywood-elokuvia.

Sini Salonen

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pieni Pekingin ankkanpoikanen – quak - nyt lautasellani


Sunnuntailounaasta suoriuduttiin erityisen hienossa ravintolassa, jossa pääruokaa päästiin nauttimaan tunnettua herkkua, Pekingin ankkaa. Jakauduimme kahteen pyöreään pöytään, joihin kannettiin erilaisia ruokalajeja yksi toisensa jälkeen. Yleensä pääherkkuun päästäessä pöytään tuodaan koko ankka, mutta koska meidän pöytämme jo notkuivat lisukkeista, kokki kääntyi kannoillaan ja palasi huomaamattomasti takaisin valmiiksipilkottu ankka mukanaan. Ankanpalaset dipattiin kastikkeeseen ja käärittiin kurkun ja sellerin kanssa hyvin ohuisiin tortillamaisiin lettuihin, ja pistettiin poskeen. Maku oli hyvä, mutta itse vältin täydellisen makuelämyksen, sillä en pitänyt kyseisestä kastikkeesta.
Kiinalainen ruoka on omaksi yllätyksekseni ollut suurimmaksi osaksi syötävää ja hyvää, mutta olen ihan tyytyväinen, ettei tähän ole pakko tottua. Huomio on kiinnittynyt siihen, miten ruokailua ei jaeta alku-, pää- ja jälkiruokaan, vaan kaikkea syödään ristiin rastiin sekaisin. Pääasiallisesti makukokemukset ovat joko liian tulista, liian suolaista, liian makeaa tai liian mautonta - se makujen kultaisen keskitien tärkeys tuntuu hukkuneen aivan kokonaan. Tämä on mietoihin ja harmoonisiin makuihin tottuneen länsimaalaisen mielipide.
 Taustalla näkyy tofu, etualalla tulista lihaa
Toinen huomioni on, että jokaiselle ruualle on aina mukana jonkinlainen kastike. Oli ruokalaji lähes mikä tahansa, niin aina jotakin kuuluu dipata johonkin, tai sitten kastike on jo valmiiksi annokseen lisättynä. Jos olet tottunut syömään vihanneksesi tuoreen puhtaina, kuten minä: älä huoli, täällä kyllä opetetaan uusille tavoille. Kiinaan ei kannata matkustaa kaavoihin kangistuneen nirsoiluasenteen kera, koska siten menettää suuren palan kiinalaisen kulttuurin kokemisesta.
Ankkaa
Ankan pää (harva uskaltautui maistamaan)
Jonkinlaiseen vihannekseen käärittyjä lihapalasia kastikkeessa
 Kookosmurusilla päällystettyjä riisitaikinapalloja, joiden sisällä oli ruskeaa paputahnaa.

Helmi

Opiskelua kiinalaisittain


Juttelimme erään kiinalaisen nuoren kanssa, jolta pystyimme kysymään erilaisista asioista vapaasti. Hän oli hyvin avoin ja kertoi suoraan oman mielipiteensä heidän koulujärjestelmästään. Helppoa keskustelustamme teki hänen erinomainen englannin kielen taitonsa. Keskustelimme pääasiassa kiinalaisen ja suomalaisen koulusysteemien eroista.

Useimmissa kouluissa perustavoite on oppia asioita ulkoa ja pärjätä kokeissa hyvin, jotta pääsisi mahdollisimman hyvään opiskelu- ja työpaikkaan. Kyllähän tämä asia pätee myös Suomessa, mutta suurimpana erona on se, että Kiinassa asiat opetellaan ulkoa kokeita varten eikä tietoa aina osata soveltaa oikeassa elämässä. Erityisen stressaavaa koulunkäynnistä tekee jatkuva vanhempien painostus parempiin tuloksiin. Kilpailu on kovaa suuren väestön takia ja siksi jotkut vanhemmat hankkivat lapsilleen yksityisopettajia.

Kiinalaisessa koulussa tapahtumat tai teemapäivät puuttuvat lähes kokonaan. Oppilaat eivät juuri tunne toisiaan tai ole sosiaalisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa koulupäivän aikana tai sen jälkeen. Koulunkäyntiä ei pidetä hauskana millään tasolla. Opettajia pitää kutsua herroiksi ja rouviksi toisin kuin meidän koulussamme Suomessa. Oppilaita pidetään samalla viivalla koulupuvuilla (verkkariasu) ja säännöillä, jotka estävät oppilaita mm. värjäämästä hiuksiaan tai lakkaamasta kynsiään. Opettajien mielestä oppilaat laiminlyövät koulunkäyntiä, jos he käyttävät aikaansa itseensä tai ihmissuhteisiin.

Erittäin hämmentävää meidän mielestämme on se, että oppilaat eivät saisi keskustelua keskenään näistä asioista. Paikalliset nuoret eivät tiedä muista vaihtoehdoista. Juuri tällaiset
hetket ovat parhaita, kun saa avoimesti jutella myös vaietuista asioista!


 Koulun ruokala (tosin erityistarjoilu 30-vuotis juhlan tähden)
Koulun etusivun vasen puoli, katolla näkyvät observatorio ja planetaario

Jessika & Paula & Pinja

Pekingin savusumussa

Kiinalaisten viikon pituisen loman loppumisen ja työn alkamisen huomasimme heti Pekingin ilmasta. Vaikka aurinko paistoi, oli sitä vaikea nähdä kunnolla saastepilven läpi. Keskipäivällä aurinko oli viime pekingiläisten lomaviikolla kirkas ja sokaiseva, kun taas nyt lomien loputtua aurinko näkyi oranssina ja sumeana. Saasteet tuntuivat myös hengittäessä ikävältä kurkussa. Hassua on, että vaikka ilma on saastunutta, niin katuja pidetään puhtaina lakaisemalla niitä jatkuvasti. Kiinan muurilla vieraillessamme eron ilmanlaadussa selvästi. Heti kun pääsimme pois kaupungista, aurinko tuli taas kirkkaammin esiin ja ilma tuntui raikkaalta. Varsinkin korkealla muurilla ilma oli puhdasta.
Kävimme yritysvierailulla ABB:lla, jossa meille kerrottiin yrityksen toiminnasta Pekingissä. ABB mainosti ottavansa huomioon ympäristön ja kantavansa siitä vastuun. Pekingissä noin 70 prosenttia energiankäytöstä tulee hiilestä, ja suurin osa Pekingin saasteista johtuu hiilen polttamisesta. Toinen iso saastuttaja 19 miljoonan asukkaan kaupungissa on liikenne.


Laura, Niklas ja Viet

Kansainvälistä politiikkaa Pekingissä


Pekingissä ollessamme olemme olleet yllättyneitä, kuinka Japani puheenaiheena ei olekaan niin arka. Paikalliset eivät aina ole kiinnostuneita politiikasta ja kaikki eivät edes tiedä miksi he
"vihaavat" Japania. Asiasta tietävät puhuvat kuitenkin avoimesti. Vaikka saarikiistasta johtuva kriisi on laantumaan päin, Japanin suurlähetystön edessä partioi silti kiinalaisia poliiseja.
Kiinalla on ollut alueellisia erimielisyyksiä myös muiden maiden kanssa, ei vain Japanin: suurin osa eteläisen Kiinanmeren saarista ovat kiistanalaisia; niin taiwanilaiset, korealaiset, vietnamilaiset,
filippiiniläiset ja muut ovat mukana omimassa saaria itselleen.

Monet kansainväliset yritykset ovat tuoneet tehtaitaan Kiinaan, koska markkinat ovat täällä laajat. Kiinalaisten elintaso nousee ja talous kasvaa hurjaa vauhtia, joten yritykset pärjäävät Kiinan markkinoilla hyvin. Maailman globalisaatio parantaa myös Kiinan kansainvälisiä suhteita. Muut maat ovat suopeampia Kiinalle, koska eivät halua vaarantaa yritysten toimintaa tai mainetta Kiinassa. Japani on Kiinalle vasta kolmanneksi tärkein kauppakumppani, kun taas Japanille Kiina on kaikkein tärkein.

Sara, Aino ja Salla

Juhlahumua

Zhongguancun koulun 30-vuotisjuhlia jokainen oli odottanut jo pitkään. Meidät kutsuttiin Pekingiin lokakuussa vartavasten seuraamaan näitä juhlallisuuksia. Koulun rehtorille oli todella tärkeää, että saavuimme paikalle. Koululta löytyi monenlaista ohjelmaa ja tilaisuudet herättivät ajatuksia siitä, kuinka vahva vaikutusvalta kommunistisella puolueella tosiaan on.
Jännityksemme huipentui, kun istahdimme oman isäntäperheiden kiinalaisten kanssa urheilukentälle kaikkien koulupukuisten oppilaiden sekaan. Katseita herättäessämme seurasimme juhlan alkua jännittyneinä. Alku näytti todella siltä, mitä olimme juhlalta odottaneet: oppilaat istumassa viivasuorissa rivissä hiljaa kädet sylissä ja opettajat vahtimassa oppilaiden käytöstä. Kun juhla oli lähtenyt kunnolla käyntiin ja kansallislaulu sekä koulun oma laulu oli laulettu, tilaisuus muuttui kuitenkin paljon vapaammaksi. Taaimmaisissa riveissä, jonne esitykset eivät kunnolla näkyneet ja kuuluneet, alkoivat myös kiinalaiset oppilaat väsyä ja muuttua levottomiksi. Vaikka alkuun opettajat yrittivät pitää kuria, hekin luovuttivat ajan myötä.

Juhla oli koululle suuri näytönpaikka. Paikalle oltiin kutsuttu noin 200 vierasta, joihin kuului myös joukko kommunistisen puolueen edustajia. Oli outoa, kun puolueen jäsenet olivat paikalla katsomassa juhlaa. Kommunistisen puolueen virkailijoiden paikallaolosta tuli tunne, että he olivat tarkkailemassa koulun toimintaa. Vaikka puheista emme ymmärtäneet sanaakaan, tuli sellainen tunne kuin nekin olisivat täynnä puolueen ihannointia. Opettajia ja parhaimpia oppilaita palkittiin ansiokkaasta työstä.
Kuten muutenkin Kiinassa, myös juhlassa kaikki oli todella suurta ja hienoa. Näimme pätkän Pekingin oopperaa, kuulimme hienojen orkesterien soittoa sekä nautimme erilaisista tanssiesityksistä, kongfusta ja laulusta. Suurin osa esityksistä oli oppilaiden aikaansaannoksia. Koko juhlasta oli havaittavissa se, kuinka paljon siihen oltiinkaan käytetty aikaa sekä rahaa.

Valoloiste oli hämärässä illassa huikea, kun spotit säihkyivät kentällä. Isot valkokankaat mahdollistivat sen, että spektaakkelista pystyi nauttimaan myös taaimmaisissa riveissä.
Kokonaisuudessaan juhlasta jäi kuitenkin positiivinen tunnelma ja kokemuksena juhla oli ainutlaatuinen. Harva meistä tulee enää pääsemään näin suuren koulun järjestämään juhlaan. Vaikka kolmen tunnin esitys tuntui loppuakohden väsyttävältä, esityksiä oli mukava seurata ja samalla monet saivat juttuseuraa paikallisista.
Koulun opettajien kuoro Meidänkin rehtori piti puheen
Valoloistoa  
Laura, Viet, Niklas, Sara